Oppilaiden mietteitä projektista

Luontokuvasta valokuvataiteeksi

Kuvaamataidon tunneilla oppilaat saivat kaksi lähestymistapaa ottamiinsa valokuviin. Kuvankäsittelyohjelman avulla piti kuvia käsitellä mahdollisimman realistisiksi kevyesti kontrasteja tai sävyjä muuttaen. Kuvista piti tunnistaa kuvakokoja ja miettiä yhtenäisiä kuvakokonaisuuksia. Näistä tulostetuista kuvista koottiin luontokuvanäyttely kuvateksteineen.






Toinen kuvaamataidon työ oli taiteellisempi. Oppilaat valmistivat paperimassaa paperisilpusta ja liisteristä ja muotoilivat massasta kehykset, jotka pitkähkön kuivumisajan jälkeen maalattiin spraymaalilla sinisiksi ja kullanvärisiksi. Tahmean paperimassan pyörittely viehätti poikalapsia kovasti. Oppilaat käsittelivät valitsemansa jokiprojektin kuvan isoin kontrastein ja valitsemillaan värisävyillä valokuvataiteeksi ja kehystivät kuvan paperimassakehyksillä. Tuotokset olivat oppilaille ja opettajallekin mieluisia, tekemisen tahti mitä mukavinta seurattavaa. (Kuvankäsittely, kuvakoot, sommittelu, paperileikkurin käyttö, kuvan kehystäminen, paspiksen käyttö, paperimassan valmistaminen)

Talvinen joki

Jokiprojektin talviosuutta aloittelimme helmikuun alussa. Kiinnostuksemme suuntautui talviseen maisemaan sekä jokirannan eläimiin, joiden jälkiä voisimme nähdä talvisella hangella.

1.2. mietimme nisäkkäitä, joiden jälkiä voisimme nähdä hiihtoretkellä jokirannassa. Valittuamme eläimet luokittelimme niitä jonkin ominaisuuden perusteella. Päädyimme seuraaviin ryhmiin: pienet jyrsijät, keskikokoiset jyrsijät, pienet näätäeäimet, isot näätäeläimet, sorkkaeläimet ja keskikokoiset pedot. (yhteiset ominaisuudet, eläinten luokittelu)

2.2. jokaisella oppilaalla oil oma eläin, josta hän etsi tietoa ja jonka hän taas esittelisi muille oppilaille. Pohdimme eri tietolähteiden käyttöä ja niiden luotettavuutta. Päätimme aloittaa kirjatiedolla ja täydentää niitä tarvittaessa netistä saatavilla lisätiedoilla. Painopiste tuli laittaa eläinten tunnistamiseen ja sen elintapoihin erityisesti talvella. Kuvia etsimme GOOGLE:n kuvahaun avulla ja lisätietoja mm. Wikipediasta. Jälkikuvioita piirrettiin dokumenttikameran avulla eläinten jälkiä esittelevästä kirjasta. (tiedon haltuunotto ja rajaus, luotettavuus, netti tiedonhaun välineenä)

8.2. kirjoitimme hankittuja tietoja puhtaaksi tekstinkäsittelyn avulla. Opettelimme fontin vaihtoa ja tulosteiden käsittelyä ja liimausta esittelykartongille. Tavoitteena oli siisti ja helppolukuinen lopputulos. Esittämistä harjoiteltiin tukisanalistan avulla. (tekstin käsittely, esittelylakanan ulkonäkö, tukisanalista, paperileikkurin käyttö)

9.2. tehtiin valokuvausretki jokirannan maisemiin. Oppilaat jaettiin ryhmiin ja käytössä oli sekä omia että koulun kameroita. Ennen retkeä kerrattiin kuvakoot ja -kulmat. Retki tehtiin talvisessa säässä. Pakkasta oli -12 ja kylmä tuuli puhalsi. Lumi oli upottavaa. Tavoitteena oli saada maisemakuvia ja kuvia eläinten jättämistä jäljistä. Eläimet olivat liikkuneet laiskasti ja saimme kuvia vain rusakon ja ketun jäljistä. Retken jälkeen kävimme läpi kuvien siirtotekniikan ja avasimme joka ryhmälle oman kansion, johon kuvat tallenetaan. Sovimme, että kotona voi jatkaa kuvaamista ja kuvat voi tuoda koulun palvelimelle. (kuvaaminen erilaisilla kameroilla, kuvien siirto ja arkistointi tiedostoon)

11.2. opettelimme kuvien muokkausta Picture Manager -ohjelman avulla ja muokkaustyökaluiksi valitsimme rajaamisen, kontrastin ja valoisuuden säädäön sekä koon muuttamisen. (tiedoston avaaminen tietyssä sovelluksessa, kuvankäsittely ja tiedoston uudelleen nimeäminen)

15.-18.2. oli vuorossa eläinesitysten pitäminen oppilastovereille. Esitykset taltioitiin videolle. Ennen esityksiä kävimme läpi hyvän kuuntelijan ominaisuuksia ja mietimme, millaisen yleisön jokainen haluaisi itselleen. (esittäminen, kuunteleminen, tiedon jakaminen, toisen asemaan asettautuminen, videon editointi)

9.3. kuvaamataidon tunnilla oppilaat käsittelivät kuvausretkellä saatua materiaalia ja kasasivat valokuvanäyttelyn. (kuvakoot, kuvankäsittely, kuvatekstien kirjoittaminen)

11.3. vietiin riistakamera metsästysseuran edustajien kanssa joelle, tavoitteena on saada kuvia joella liikkuvista eläimistä. (riistakameran toimintaperiaate)

Kamera suunnattiin avantoon, koska halusimme saadaa kuvan joella liikkuvasta saukosta.

Yllä kuva-animaatio riistakameraan tallentuneista eläimistä.

14.3. kirjoitettiin jokiympäristöön liittyvä eläintarina. Päähenkilöinä olivat esitelmien eläinlajit. (miljöö, hän- ja minäkertoja, todentuntuinen kertomus/satu, tekstinkäsittely, positiivisten piirteiden etsiminen oppilastoverin tarinasta, prosessikirjoitus)

28.3. noudimme riistakameran pois ja tutkimme kameran kuvamateriaalia jännittyneenä. Saukkohavaintoa emme vielä tällä kertaa saaneet, mutta alla pari hyvää osumaa muista eläimistä. (kuvien selaaminen, tallentaminen ja käsittely)

Uudenlaista luontokuvausta

Metsästysseura Haukka halusi tukea koulun jokiprojektia lahjoittamalla koululle riistakameran, jolla oppilaat voisivat kuvata eläimiä jokiympäristössä. Riistakamerassa on liikkeentunnistin ja infrapunasalama, joten se kuvaa automaattisesti tarkkailemaansa kohteeseen tulevat eläimet 24h vuorokaudessa.

Jokivarressa on näkynyt saukon jälkiä koko talven, joten kamera päätettiin asentaa yhteistyössä metsästysseuran edustajien kanssa tarkkailemaan virtaavassa paikassa olevaa avantoa. Toivottavasti saukko tai muita eläimiä eksyy kameran eteen.

Viereisessä kuvassa Kai Lindvall tutkailee riistakameraa jokivarressa.

3.-4.luokka: Joki maaliskuussa

Maaliskuun 10.päivänä 3.-4.luokka oli suunnitellut lähtevänsä hiihtäen katsomaan jokea kevättalvisessa asussaan. Aamulla kuitenkin totesimme sään olevan sellainen, että hiihtoretki siirrettäisiin joksikin pakkasaamuksi, jolloin hanki kantaisi. Nyt nimittäin lämpötila oli reilusti plussan puolella ja satoi räntää.

Lähdimme kuitenkin käymään kävellen Oriniemen sillalla. Ennen lähtöä kertasimme, mitä havaintoja olimme tehneet joen ympäristössä edellisillä käynneillä syksyllä.

Sillalle saavuttuamme totesimme ensin, että joki oli edelleen vahvasti jäässä. Rannassa erottui joitain eläinten jälkiä, jotka räntäsade oli kuitenkin sotkenut epäselviksi. Jäässä jälkien lähellä näkyi pyöreä reikä, joka kiinnitti huomiomme. Mietimme, voisiko se olla saukon tekemä. Palautimme mieliin, millaista kalojen ja muiden eliöiden elämä on jään ja sitä peittävän lumikerroksen alla. Asiasta oli puhuttu aikaisemmin talvella ypin tunneilla.

Seuraavaksi tarkastelimme osmankäämejä, jotka törröttivät räjähtäneen näköisinä lumihangesta. Rantakukkakin löytyi "törröttävänä" kosken partaalta. Puhuimme muistakin talventörröttäjistä ja keräsimme joitakin mukaamme koululla tutkittaviksi.

Koululle palattuamme etsimme tietoa ja kuvia saukosta sekä piisamista. Niistä tehtiin parityönä esittelytaulut luokan seinälle.

Hiihtoretkemme toteutui sitten 15.3. Päivä oli aurinkoinen ja yöpakkanen oli tehnyt hangen kantavaksi. Oli hienoa laskea koulun takaa suksilla alas jokirantaan asti. Tällainen hankikannolla hiihtely oli monelle oppilaalle ihan uusi elämys.

Tällä retkellä tarkastelimme erityisesti jokirannan lehtipuita ja opimme, miten ne voi tunnistaa lehdettöminä. Samalla katsoimme, miten ne ovat jo valmistuneet kevään tuloon. Pohdimme myös, miten monet kasvit käyttävät jokea tai muuta virtaavaa vettä apunaan siementen levittämisessä uusille kasvupaikoille.

Eläinten jälkiä löysimme jonkin verran, vaikka edellisviikonlopun lumipyry oli peittänyt osan. Tunnistimme ainakin jäniksen, kissa, ketun ja koiran jäljet. Rannasta löytyi lisäksi saukkojen tekemä kolo.





Lintuja emme juuri nähneet hiihdellessämme pitkin joenuomaa. Ehkä se johtui siitä, että meillä hiihtäjillä oli niin hauskaa, että ilakointimme säikäytti linnut kauas pois. Naakkaparven sentään huomasimme.

Joenrannassa huomiomme kiinnitti matalalle leppään kiinnitetty iso linnunpönttö. Päättelimme sen olevan telkänpönttö, koska sen lentoaukkokin oli iso ja pönttö oli sijoitettu ihan vesirajaan. Mietimme, miksi se oli kiinnitetty niin matalalle. Totesimme, että lentokyvyttömien poikasten hyppy pöntöstä maahan olisi liian vaarallinen, jos pönttö olisi korkeammalla. Joku oppilaista pohti myös, miten taitava lentäjä emotelkän täytyy olla, jotta se pystyy lennosta "sukeltamaan" suoraan lentoaukosta sisään. Vai mahtaako se sittenkin hypätä maasta käsin pönttöön?







Jaana, 3.lk, kirjoitti hiihtoretkestämme seuraavaa:" Menimme koulun takana olevalle pellolle. Sieltä lähdimme suksilla katsomaan joen vartta. Löysimme kolon toiselta puolelta. Menimme joen yli katsomaan sitä.Sen jälkeen menimme suksilla katsomaan pajuja ja muita puita. Pohdimme, miten lepän tunnistaa. Sitten jatkoimme. Löysimme jäniksen, koiran ja kissan jälkiä. Sitten katsoimme linnunpönttöä. Pohdimme, miksi se oli niin alhaalla. Sitten näimme lintuja. Sen jälkeen olimme menossa katsomaan toista saukonkoloa, mutta emme menneet lähelle asti vaan lähdimme takaisin koululle."

Johannes, 4.lk, muisteli näin:"Kävimme suksilla joella. Näimme koiran, kissan ja jäniksen jälkiä. Näimme miten paju, leppä ja haapa valmistautuivat kevääseen. Joku näki lumessa reiän, joka osoittautui saukon koloksi. Sää oli hyvä, koska aurinko paistoi ja oli hankikanto. Näimme myös lintuparven ja linnunpöntön.Talventörröttäjiä oli. Lähdimme takaisin oikotietä."


Kun palasimme koululle, mietimme, mitä värejä kevättalvisessa maisemassa olimme nähneet. Puhuimme kylmistä ja lämpimistä väreistä. Niihin palasimme myöhemmin kuvaamataidon tunnilla, kun teimme vesivärimaalauksen maaliskuisesta joesta. Käsittelimme myös perspektiiviä sekä valoja ja varjoja.








Maaliskuussa tarkasteltiin talventörröttäjiä, opeteltiin tunnistamaan lehdettömiä lehtipuita ja eläinten jälkiä, tutustuttiin saukkoon ja piisamiin sekä siihen, millaista elämä jään alla on. Lisäksi perehdyttiin kuvataiteen kannalta kylmiin väreihin, perspektiiviin sekä valoihin ja varjoihin.

3.-4. luokan jokipäivä 8.10.2010

Koulun jokipäivän aloitimme etsimällä internetistä tietoja Punkalaitumenjoesta. Tutkittiin, mistä Punkalaitumenjoki alkaa, minkä joen sivujoki se on, mihin suurempaan vesistöön se kuuluu ja missä kaupungissa se yhtyy Loimijokeen. Työ tehtiin pareittain.

Olimme seuraamassa, kun Simo Takku Pohjoisen Maamiesseuran edustajana kävi luovuttamassa koulullemme Jokivartta Oriniemestä Halkivahaan -kirjat.

Seuraavaksi lähdimme kävelyretkelle jokirantaan. Ensin kuljimme pellon poikki meijerin taakse ja laskimme vesille 4.-luokkalaisten tekemät kaksi pientä lauttaa, jotka oli nimetty Jessicaksi ja Jasmineksi. Iskimme rantaan kaksi merkkipaalua n. 15 metrin päähän toisistaan. Tarkoituksena oli ottaa aika, miten nopeasti lautat lipuvat virran mukana lähtöpaalulta maalipaalulle, ja toistaa tämä mittaus myöhemmin tulva-aikana. Kävi kuitenkin niin, että sekä Jessica että Jasmine juuttuivat ruovikkoon eikä mittauksesta tullut mitään.

Välillä kävimme koululla syömässä, ja sitten kävelimme toiselle puolelle jokea Vesilahdentien varteen. Pysähdyimme entisen meijerin kohdalle ja puhuimme vähän sen historiasta ja siitä, kuinka joen varrella on ollut muitakin meijereitä sekä monia myllyjä.

Tällä retkellä tarkastelimme myös rantakasveja ja teimme huomioita siitä, miten syksyn eteneminen näkyi niissä. Oppilaat kirjoittivat muistiin huomioitaan:

"Retkellä kaikki oli muuttunut vähän. Rantakukkia ei näkynyt, ulpukan lehtiä näkyi mutta ei kukkia. Osmankäämi (patukka) oli haljennut. Pajut ja lepät olivat kuihtuneet."(Luukas 4.lk)

"Ei nähty rantakukkia. Nähtiin kaksi ulpukanlehteä. Osmankäämit olivat puoliksi purkautuneita. Pajuissa ja lepissä oli vähemmän lehtiä ja ne oli keltaisia."(Johanna 4.lk)

Loppupäivän työskentelimme taas koululla. Seurasimme Google-kartasta, minne Jasmine ja Jessica olisivat kulkeneet, jos ne eivät olisi juuttuneet ruovikkoon tai kiviin. Huomasimme, että ne olisivat uineet ensin Punkalitumenjokea Loimijokeen, sieltä seuraavaksi Kokemäenjokeen ja päätyneet lopuksi mereen Porin edustalla. Tutkimme myös, minkä kaupunkien ohi lauttamme olisivat lipuneet matkallaan kohti merta.

Sitten kuuntelimme vähän jokiaiheista musiikkia, nimittäin Moldauta. Musiikkituokion jälkeen tutustuimme koulun saamiin Jokivartta-kirjoihin. Etsimme sieltä kuvia ja tietoa Oriniemen meijeristä, jota olimme juuri käyneet katsomassa.

Jokipäivän jälkeen seuraavana perjantaina kaikki luokat kokoontuivat yhteen. Kukin luokka kertoi muille, mitä asioita päivän aikana oli tehty ja opittu. Oppilaat totesivat, että päivä oli "kivan erilainen koulupäivä".

Jokipäivän aikana harjoiteltiin parityöskentelyä ja tietojen etsimistä netistä, opittiin uusia asioita Punkalaitumenjoesta ja laajemminkin Kokemäenjoen vesistöstä, tarkkailtiin syksyn merkkejä joenvarren luonnossa ja tutustuttiin vähän oman kylän historiaan.

3.-4.luokan jokiprojektin alku

3.-4. luokka aloitti jokiprojektin tekemällä retken Punkalaitumenjoen rantaan 1.syyskuuta. Silloin tarkastelimme erityisesti rannan kasveja, joita opiskeltiin myöhemmin vielä ympäristötiedon tunneillakin. Meijerinmutkassa pysähdyimme kokeilemaan tarkkuusheittoa. Jokainen heitti vuorollaan kolme pientä kiveä yrittäen osua mahdollisimman lähelle vastarannalla kasvavaa rantakukkaa.

Retken yhtenä tarkoituksena oli saada pyydystetyksi ensimmäiset asukit koulun jokiakvaarioon , jonka perustamiseen 3.-4.-luokkalaiset olivat osallistuneet pesemällä soraa sen pohjalle. Nyt sitten haavin kanssa kauhottiin joesta pikkueliöitä. Yksi kalanpoikanen saatiinkin kiinni, ja lisäksi veimme akvaarioon kaksi pientä kotiloa, jotka löytyivät ulpukan lehden alapinnalta. Kala kuoli koululla melkein heti akvaarioon päästyään, mutta kotilot voivat edelleen hyvin.

Ensimmäisestä jokiretkestä oppilaat kirjoittivat heti koululle palattuaan seuraavasti:

"Koko 3.-4. luokka lähti joelle kävellen. Tutkimme kasveja ja otimme kivenheittokisan Meijerinmutkassa. Lopuksi ennen siltaa ope käski Johanneksen kokeilla haavilla, että saisiko hän ötököitä tai kaloja. Ensimmäisellä kerralla ei tullut muuta kuin pieniä ötököitä. Toisella kerralla haaviin tuli pieni kala. Johannes antoi kalalle nimeksi Jokke. Koululla Kai-opettaja laittoi Joken akvaarioon. Se oli vähän pökerryksissä, mutta toivottavasti toipuu. Se oli akvaarion ensimmäinen kala." (Ella 4.lk)

"Koulussa alkoi 3.-4. luokan ypin tunti. Lähdimme tutkimaan Punkalaitumenjoen kasveja. Kyllä niitä löytyikin! Oli ulpukkaa, osmankäämejä, pajua ja rantakukkaa. Sitten menimme Meijerinmutkaan tarkkuusheittoa harjoittelemaan. Kotimatkalla Jokke-niminen kala jäi Johanneksen haaviin." (Lotta 3.lk)

Syyskuun alussa teimme kuvaamataidossa jokiaiheisen työn. Siinä yritettiin saada kuvatuksi veden pinnasta näkyviä heijastuksia.

Syyskuun alussa heräteltiin oppilaiden kiinnostusta jokea kohtaan, opittiin tuntemaan joenrannan kasveja, tutustuttiin akvaarion perustamiseen ja harjoiteltiin piirtämään/maalaamaan veden pinnasta näkyviä heijastuksia.