3.-4.luokka: Joki maaliskuussa

Maaliskuun 10.päivänä 3.-4.luokka oli suunnitellut lähtevänsä hiihtäen katsomaan jokea kevättalvisessa asussaan. Aamulla kuitenkin totesimme sään olevan sellainen, että hiihtoretki siirrettäisiin joksikin pakkasaamuksi, jolloin hanki kantaisi. Nyt nimittäin lämpötila oli reilusti plussan puolella ja satoi räntää.

Lähdimme kuitenkin käymään kävellen Oriniemen sillalla. Ennen lähtöä kertasimme, mitä havaintoja olimme tehneet joen ympäristössä edellisillä käynneillä syksyllä.

Sillalle saavuttuamme totesimme ensin, että joki oli edelleen vahvasti jäässä. Rannassa erottui joitain eläinten jälkiä, jotka räntäsade oli kuitenkin sotkenut epäselviksi. Jäässä jälkien lähellä näkyi pyöreä reikä, joka kiinnitti huomiomme. Mietimme, voisiko se olla saukon tekemä. Palautimme mieliin, millaista kalojen ja muiden eliöiden elämä on jään ja sitä peittävän lumikerroksen alla. Asiasta oli puhuttu aikaisemmin talvella ypin tunneilla.

Seuraavaksi tarkastelimme osmankäämejä, jotka törröttivät räjähtäneen näköisinä lumihangesta. Rantakukkakin löytyi "törröttävänä" kosken partaalta. Puhuimme muistakin talventörröttäjistä ja keräsimme joitakin mukaamme koululla tutkittaviksi.

Koululle palattuamme etsimme tietoa ja kuvia saukosta sekä piisamista. Niistä tehtiin parityönä esittelytaulut luokan seinälle.

Hiihtoretkemme toteutui sitten 15.3. Päivä oli aurinkoinen ja yöpakkanen oli tehnyt hangen kantavaksi. Oli hienoa laskea koulun takaa suksilla alas jokirantaan asti. Tällainen hankikannolla hiihtely oli monelle oppilaalle ihan uusi elämys.

Tällä retkellä tarkastelimme erityisesti jokirannan lehtipuita ja opimme, miten ne voi tunnistaa lehdettöminä. Samalla katsoimme, miten ne ovat jo valmistuneet kevään tuloon. Pohdimme myös, miten monet kasvit käyttävät jokea tai muuta virtaavaa vettä apunaan siementen levittämisessä uusille kasvupaikoille.

Eläinten jälkiä löysimme jonkin verran, vaikka edellisviikonlopun lumipyry oli peittänyt osan. Tunnistimme ainakin jäniksen, kissa, ketun ja koiran jäljet. Rannasta löytyi lisäksi saukkojen tekemä kolo.





Lintuja emme juuri nähneet hiihdellessämme pitkin joenuomaa. Ehkä se johtui siitä, että meillä hiihtäjillä oli niin hauskaa, että ilakointimme säikäytti linnut kauas pois. Naakkaparven sentään huomasimme.

Joenrannassa huomiomme kiinnitti matalalle leppään kiinnitetty iso linnunpönttö. Päättelimme sen olevan telkänpönttö, koska sen lentoaukkokin oli iso ja pönttö oli sijoitettu ihan vesirajaan. Mietimme, miksi se oli kiinnitetty niin matalalle. Totesimme, että lentokyvyttömien poikasten hyppy pöntöstä maahan olisi liian vaarallinen, jos pönttö olisi korkeammalla. Joku oppilaista pohti myös, miten taitava lentäjä emotelkän täytyy olla, jotta se pystyy lennosta "sukeltamaan" suoraan lentoaukosta sisään. Vai mahtaako se sittenkin hypätä maasta käsin pönttöön?







Jaana, 3.lk, kirjoitti hiihtoretkestämme seuraavaa:" Menimme koulun takana olevalle pellolle. Sieltä lähdimme suksilla katsomaan joen vartta. Löysimme kolon toiselta puolelta. Menimme joen yli katsomaan sitä.Sen jälkeen menimme suksilla katsomaan pajuja ja muita puita. Pohdimme, miten lepän tunnistaa. Sitten jatkoimme. Löysimme jäniksen, koiran ja kissan jälkiä. Sitten katsoimme linnunpönttöä. Pohdimme, miksi se oli niin alhaalla. Sitten näimme lintuja. Sen jälkeen olimme menossa katsomaan toista saukonkoloa, mutta emme menneet lähelle asti vaan lähdimme takaisin koululle."

Johannes, 4.lk, muisteli näin:"Kävimme suksilla joella. Näimme koiran, kissan ja jäniksen jälkiä. Näimme miten paju, leppä ja haapa valmistautuivat kevääseen. Joku näki lumessa reiän, joka osoittautui saukon koloksi. Sää oli hyvä, koska aurinko paistoi ja oli hankikanto. Näimme myös lintuparven ja linnunpöntön.Talventörröttäjiä oli. Lähdimme takaisin oikotietä."


Kun palasimme koululle, mietimme, mitä värejä kevättalvisessa maisemassa olimme nähneet. Puhuimme kylmistä ja lämpimistä väreistä. Niihin palasimme myöhemmin kuvaamataidon tunnilla, kun teimme vesivärimaalauksen maaliskuisesta joesta. Käsittelimme myös perspektiiviä sekä valoja ja varjoja.








Maaliskuussa tarkasteltiin talventörröttäjiä, opeteltiin tunnistamaan lehdettömiä lehtipuita ja eläinten jälkiä, tutustuttiin saukkoon ja piisamiin sekä siihen, millaista elämä jään alla on. Lisäksi perehdyttiin kuvataiteen kannalta kylmiin väreihin, perspektiiviin sekä valoihin ja varjoihin.